Urheilijalle ja kotiväelle:
Cheerleading on joukkuelaji, jossa jokainen yksilö on hyvin tärkeä kokonaisuudelle. Yhdenkin urheilijan puuttuminen voi siis vaikuttaa paljonkin joukkueen mahdollisuuteen treenata tai kilpailla. Tämän vuoksi cheerissä on usein käytössä haastajaurheilija-käytäntö, jotta yksittäinen poissaolo tai loukkaantuminen ennen kisoja ei estä joukkueen mahdollisuutta esittää ehyttä ohjelmaa kisoissa.
Kisajoukkue jaetaan kilpailujen lähestyessä tyypillisesti ensisijaiseen kisakokoonpanoon ja haastajaurheilijoihin. Haastajaurheilijat treenaavat normaalisti kisakokoonpanon ohella ja korvaavat poissaoloja sekä ovat valmiina astumaan kisamatolle, jos kisakokoonpanon jäsen on syystä tai toisesta estynyt. Haastajaurheilijoilla on myös omat paikat ohjelmassa, ja esimerkiksi seuran näytöksissä jokainen urheilija pääsee matolle esiintymään.
Kisakokoonpanovalinnat kommunikoidaan jokaiselle urheilijalle yksilöllisesti perustelut mukaan lukien. Valintoihin voi vaikuttaa muun muassa urheilijan taitotaso, motivaatio, sekä paikallaolo treeneissä. Perusteluksi kuitenkin voi riittää se, että jokainen joukkueen jäsen ei mahdu matolle; tärkeintä on avoin kommunikaatio.
Haastajaurheilijana oleminen ei tarkoita, että urheilija olisi huono tai vähemmän arvokas osa joukkuetta! Haastajaurheiljat ovat yhtä lailla tärkeitä, kuin ensisijainen kisakokoonpano, ja toisaalta lopullinen kisakokoonpano määräytyy vasta aivan viime hetkillä ennen matolle astumista; muutoksia voi siis tapahtua nopeallakin aikataululla, jos joukkueen etu sitä vaatii.
Lähtökohtaisesti kaikki kilpailevaan joukkueeseen valitut urheilijat pääsevät vähintään yksissä kilpailuissa kisakokoonpanoon. Tähän voidaan joutua tekemään poikkeuksia, jos urheilija on ollut loukkaantuneena tai aloittanut kesken kauden, tai urheilee SM-tasolla, jolla joukkueen tavoitteellisuus on omaa luokkaansa. Poikkeustilanteet käsitellään aina yksilöllisesti valmennustiimin ja urheilijan sekä kotiväen kanssa keskustellen.